Yhdenvertaisesti yhteiskunnassamme – Killin luento- ja keskustelutilaisuus

Killin yhdistys on ottanut digiloikan koronavirustilanteesta johtuvien olosuhteiden vuoksi. Olimme järjestäneet luento- ja keskustelutilaisuuden YK:n vammaissopimuksen, yhdenvertaisuuslain ja itsemääräämisoikeuden merkityksestä. Tilaisuus toteutettiin Raisiossa Martinsalissa. Koronasuojaustoiminen vuoksi luennoitsijamme lakimies Tanja Salisma Kehitysvammaisten Tukiliitosta oli Teams-etäyhteydellä Tampereelta. Myös kuulijoita oli mukana etäyhteydellä kotoa, palvelukodeista ja Salon ”studiosta” käsin. Paikalla Martinsalissa oli reilu 30 osallistujaa.

Keskustelu osallistujien, etäosallistujien ja Tanjan välillä sujui hyvin. Tässä yksi esimerkki konkreettisesta kehitysvammaisen henkilön elämään liittyvästä kysymyksestä liittyen itsemääräämisoikeuteen:

Asun palvelukodissa tuetussa palveluasumisessa. Saanko nyt korona aikana käydä kylässä tuttavani luona? Tanja Salisman vastaus oli, että jos et sairasta koronaa tai et ole altistunut, niin saat käydä kylässä.

Lisää vastauksia koronakysymyksiin löytyy Tukiliiton kotisivuilta -  Koronakysymyksiä: lakimies vastaa.

Pääpaino tilaisuudessa oli YK:n vammaissopimuksen merkityksessä, joka on ihmisoikeussopimus ja muun lainsäädäntömme perustana. Vammaissopimuksen keskeiset periaatteet ovat:

• yksilön itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen
• syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus
• vammaisten henkilöiden osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan
• esteettömyys ja saavutettavuus.

YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirja löytyy Invalidiliiton sivuilta. Vaikka vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus ja osallisuus on edistynyt, vielä on paljon tehtävää kaikilla yhteiskuntamme osa-alueilla.

Killin yhdistys kiittää Tanja Salismaata hyvästä tilaisuudesta. Osallistujat saivat tuhdin tietopaketin ja ymmärrys asiasta syveni. Kiitoksena Tanjalle lähetimme kotikutoiset villasukat.

teksti: Jaana Engblom

kuva: Elina Leino

50 v on niin hieno juttu, että sitä kannattaa juhlia koko vuosi. Kolmantena juhlatapahtumana ja juhlavuoden huipentumana olivat         synttäribileet lauantaina 7.9.19. Yli 100 juhlavirasta saapui idylliseen ja kauniiseen Naantalin vanhaan kaupunkiin ja Merisaliin. Tervetuliaispuheen piti sihteerimme Elina Leino. Tämän jälkeen oli juhla-ateria. Merisalin buffetpöytä on tunnettu runsaudestaan ja herkullisuudestaan ja sen me juhlavieraat saimme todeta. Vielä ruokailun aikana sää oli hieman sateinen, mutta kun muusikot Hanna Bergström ja Jaakko Jokela astuivat terassin lavalle ja aloittavat musiikin, sadepilvet väistyivät. Tunnettu "Naantalin aurinko" alkoi paistaa ja lämmittää. Mukaansa tempaava musiikki ja aurinko saivat vieraat siirtymään terassille. Oli mukava tavata ystäviä ja syödä hyvin yhdessä, kuunnella elävää musiikkia ja tanssia sekä nauttia leppoisasta juhlatunnelmasta.

Juhlavuoteemme on mahtunut kevätkonsertti maaliskuussa, vappuinen yhteistyökumppaneiden kahvitilaisuus sekä nämä bileet Merisalissa. Ystäviä on tavattu myös yhdistyksen säännöllisessä harrastus- ja virkistystoiminnassa. Loppuvuonna on vielä perinteiset Halloween- ja joulujuhlat.

Kiitos kaikille niille yhdistyksen jäsenille, jotka olette tehneet suurella sydämellänne vapaaehtoistyötä vuodesta toiseen, jotta nämä harrastukset ja juhlat toteutuvat. Suuri kiitos puheenjohtaja Seppo Vainiolle ja sihteeri Elina Leinolle.

Onnea ja iloa yhdistyksellemme tuleviin vuosiin!

teksti Jaana Engblom

kuva Maria Leino

Opintokeskus Sivis on myöntänyt rymättyläläiselle Eija Toivoselle, vapaaehtoiselle kehitysvammaisten sähly-kerhon ohjaajalle,  henkilökohtaisen stipendin. 15 vuotta Eija Toivonen on ohjannut kerran viikossa, Naantalissa pidettävää, kehitysvammaisten nuorten sählyharkkoja. Vuodessa harjoituskertoja on yli 30 . Naantalin kaupunki on luovuttanut harjoitustilat Killin Kehitysvammaisten Tuki ry:n käyttöön ilmaiseksi. Tämän lisäksi  Eija ohjaa miehensä Timon kanssa kesäisin kehitysvammaisten jalkapalloharkkoja Naantalissa. Tänä syksynä Eija on lisäksi järjestämässä omalle sähly joukkueelleen kaksi leikkimielistä ystävyysottelua kaarinalaisia ja raisiolaisia joukkueita vastaan.

Opintokeskus Sivis on valtakunnallinen aikuisoppilaitos ja johtava asiantuntija järjestöllisen koulutuksen kehittäjänä. Opintokeskuksen hallinnoiman Helli Suomisen säätiön stipendi luovutetaan Eijalle 5.10. Helsingissä Opintokeskuksen 75-vuotisjuhlassa.

Yhteisötaideteoksen toteuttaminen on innostanut jäseniämme luovaan toimintaan yhdessä. Viime keväänä aloitimme tekemään värikkäistä hamahelmistä töitä, jotka tullaan yhdistämään siten, että siitä syntyy yksi yhteinen teos.
Syyskuussa meillä oli työpaja, johon osallistui 30 eri ikäistä ”taiteilijaa” Työpajassa tuntui sille, että taiteilijat olivat kuin flow-tilassa työskennellessään. Hamahelmistä on mukava taiteilla, sillä työn jälki alkaa näkyä nopeasti. Työn koolla ei ole merkitystä, sillä yhteisöteokseen tullaan tarvitsemaan sekä pieniä että isompia töitä. Työskentelyn ohjaamisesta ja teoksen kokoamisesta vastaavat ammattitaiteilija ja  tuottaja. Lopputulos ja teoksen esillepano alkavat jo hahmottua, mutta se on vielä salaisuus. Olemme myös valokuvanneet työpajatoimintaa ja kuvat tulevat olemaan osa yhteistöteosta.

Olet lämpimästi tervetullut taidenäyttelymme avajaisiin Naantalin kaupungintalolle tiistaina 28.11.17 klo 15.00.

Taideteos on esillä ainakin vuoden vaihteeseen saakka. Teos tulee olemaan esillä siten, että se on mahdollista nähdä sekä sisältä että ulkoa.
Yhteisöteoksella haluamme juhlistaa kehitysvammaviikkoa ja 100-vuotiasta Suomea.
Jaana Engblom

 

Noin 20 kehitysvammaista saapui Killin yhdistyksen järjestämään taidetyöpajaan. Taidetyöpaja oli ensimmäinen kahdesta ja se pidettiin 2. huhtikuuta Naantalissa.

Työpajassa taiteilijat ottivat purkeista värikkäitä, muovisia putkihelmiä ja asettivat niitä muoviselle alustalle vieri viereen. Taiteilijat saivat tehdä juuri sellaisen värisen ja sen kokoisen kuin halusi.

Oli hienoa seurata, miten keskittyneesti näppärät sormet valmistivat taidetta. Edes kahvin ja pullan tuoksu ei houkutellut jättämään työtä kesken. Joku teki isomman kiekon, toinen pienemmän. Helmien sommittelu alustalle oli jokaisessa työssä aivan häikäisevän hieno ja ainutkertainen! Kiitos naantalilaisten asumisyksiköiden henkilökunnalle taiteilijoiden paikalle tuomisesta.

Taidepajan vetäjinä olivat taiteilija Mailis Saralehto, tuottaja Marika Leinonen-Vainio ja valokuvaaja Kari Vainio.

Taideteos kootaan syksyllä työpajoissamme valmistuneista kymmenistä pienistä töistä. Kaikkien työt tulevat näyttelyyn josta  tulee kaunis ja iloisen värikäs! Suunnittelemme taidenäyttelyn avajaisia joulukuun 2017 alkuun. Kaikki taiteilijat ovat tervetulleita avajaisiin Naantalin kaupungintalolle.

Seuraava eli viimeinen taidetyöpaja pidetään 17.9.2017 Naantalissa. Vaikka et ole yhdistyksemme jäsen, niin olet tervetullut mukaan. Toivomme, että varsinkin asumisyksiköt Naantalin lähikunnista tulisivat silloin vuorostaan tekemään taidetta kanssamme.

Taideteoksen tekoa tukee taloudellisesti Naantalin kaupungin kulttuurilautakunta.

Killin yhdistyksen sihteeri, Elina Leino

Lauantaina äiti sanoi minulle, että nyt lähdetään ulos. Minä reippaana viitoin heti, että ulos ja lähdin etsimään kenkiäni. Äiti auttoi minulle vaatteet päälle. Mentiin lähimetsään, jossa tykkään kävellä. On ihanaa kävellä niin, ettei äiti kokoajan komenna "ei sinne", "tule tänne". Metsässä saan kulkea vapaasti eikä autojakaan tarvitse pelätä lainkaan. Minulla oli kova vauhti päällä. (kuva 1)

Käytiin lähikoulun pihallakin vähän kiipeilemässä kallioilla. Kokeilin minä isoa kiipeilytelinettäkin, mutta olen vielä liian pieni kiipeämään siihen. Matkan varrelta löysin ihania ruusunmarjapensaita. Ennen kuin äiti ehti huomata, syöksyin suinpäin puskaan.  (kuva 2) Se oli minusta kivaa, mutta äiti sanoi että oksissa on piikkejä. Niinpä hän esti minun seuraavat syöksy-yritykset. Se ei tuntunut minusta kivalle. Syöksyminen puskiin on niin hauskaa!

Kotiinpäin mennessä äiti kehui minua miten hyvin olen kävellyt koko matkan. Yhtäkkiä kuitenkin tunsin miten kaikki energia lähti minusta ja lysähdin makaamaan polulle. (kuva 3) Äiti yritti saada minua liikkeelle lupaamalla, että pääsen kotona kylpyyn. En vaan jaksanut nousta ylös. Sanoi hän myös, että saisin kotona popcornia, minun suurta herkkua. Sekään ei kuitenkaan auttanut, niin väsynyt olin. Jonkin ajan kuluttua äiti luovutti ja tuli hakemaan minut. Olen mukamas jo aika painava poika. Höpönhöpö sanon minä, hyvin se äiti minua jaksoi kantaa. Lähellä kotia jaksoin taas jo kävellä. Kotona meninkin suoraan kylpyyn ja sen jälkeen sain syödä popcornia!
 

Työskenneltyäni nyt hieman yli vuoden ajan Kehitysvammaisten tukiliitossa, alkaa tehtävän laajuus ja monimuotoisuus vähitellen hahmottua. Se että saa hoitaakseen erilaisia tehtäviä, pitää vireessä ja vauhdissa ja opettaa tekijäänsä koko ajan.

Tullessani uuteen tehtävään sain paljon yhteydenottopyyntöjä Varsinais-Suomen piiriltä ja yhdistyksiltä. Osallistunkin mielelläni piirien kokouksiin ja tapahtumiin, joissa tapaa monia eri yhdistyksiä samanaikaisesti. Koska aika on rajallista, kannattaa näin myös tehdä. Lisäksi erilaiset ryhmätapaamiset, kuten Aika haastaa kimpat ja niiden suunnittelutoiminta ajavat saman asian.

Arvostan kaikenlaista taidetta ja sen eri muotojen tuomista mukaan kehitysvammaisten toimintaan. Tällä alueella Varsinais-Suomi, johon Killi myös kuuluu, on kunnostautunut esimerkillisesti. "Minun Talveni" kuvataidenäyttely on ollut esillä paitsi Naantalin kaupungintalolla myös seurakuntakeskuksessa ja Rymättylän seurakuntakodissa. Tämä ”taidekierto” kertoo hyvästä organisoinnista ja halusta viedä taidetta mahdollisimman monen kuntalaisen lähelle.

Varsinais-Suomen alueella toteutetaan tällä hetkellä ”Aika haastaa” -hankkeen avulla ”Taidepysäkki kulttuuritapahtuman” laajentamista. Sitä tehdään kolmen yhdistyksen yhteistyönä. Mukana ovat Turun seutu, Naantali/Killi, Salo ja Kaarina. Hienoa, että taide on valittu yhteiseksi aiheeksi, sillä tuon aihealueen osaamisesta on paikallista näyttöä.

Killiläiset pärjäävät erinomaisesti, mutta aina voidaan tehdä paremmin. Olin mukana tekemässä kuvataidenäyttelyn lehdistötiedotetta, joka olisi aivan hyvin osattu tehdä paikan päälläkin. Mutta jos sellaista ei ole aiemmin tehty, joutuu sen rakenteesta kysymään ja niin pitääkin tehdä.  Tässä tilanteessa olisi kenties paikallaan järjestää lyhyt, yhden illan koulutus yhdistysväelle siitä, miten tehdään hyvä ja iskevä tiedote ja miten muutenkin tapahtumien markkinointi hoidetaan eri medioissa. Hyvin oli taidenäyttelynkin markkinointi sujunut. Kaupungintalolla oli paikallislehti ja TV mukana. Siitä voivat killiläiset olla ylpeitä.

Itsemääräämislaki IMO on uudistumassa ja siitä tullaan järjestämään koulutusta piiritasolla. Se vaatii oman iltansa, jolloin voidaan rauhassa keskustella aiheesta.

Tukiliitto toivoo, että yhdistykset toisivat enemmän ideoitaan esiin. Aluekoordinaattorin tehtävänä on viedä niitä sitten eteenpäin. Luonnollisesti kaikki asiat eivät etene hyvästä halusta huolimatta, mutta aina kannattaa yrittää.

Jonkin verran olen joutunut vastaamaan ja etsimään vastauksia myös erilaisiin tukipalveluja koskeviin kysymyksiin. Tätä varten Tukiliitossa on kuitenkin asiantuntijoita, joille kannattaa ensisijaisesti esittää kysymyksensä. Sieltä joudun itsekin varmistamaan vastaukset.

Yhteenvetona sanoisin, että paikallisyhdistys toimii omalla paikkakunnallaan itsenäisesti, omia ideoitaan toteuttaen. Paikallisyhdistys tuntee alueen ja tietää missä voi järjestää eri tapahtumia ja keitä voi pyytää mukaan yhteistyöhön. Joskus kuitenkin tarvitaan ulkopuolisia innostajia ja tukijoita, jolloin on syytä ottaa yhteyttä aluekoordinaattoriin. Aluekoordinaattorin tehtävänä on tuolloin hankkia paikalle kulloisenkin asian asiantuntijoita.

aluekoordinaattori Pirkko Sassi ( Helsinki)

Kehitysvammaisten viikkoa vietetään aina joulukuun alussa. Killin yhdistys juhlisti viikkoa järjestämällä taidenäyttelyn, jonka aiheena oli Minun talveni. Yhdistys lähetti jäsenilleen kutsun osallistua taidenäyttelyyn hyvissä ajoin paperin ja saatekirjeen kanssa. Töitä näyttelyä varten saapui lähes 50:ltä jäseneltä. Kiitos tästä kaikille taiteilijoille.

Hienoja talviaiheisia töitä oli runsaasti ja niistä oli hyvä koota taidenäyttely Naantalin kaupungintalon aulaan. Näyttelyn avajaisia vietettiin tyylikkäästi. Osallistujia oli yhtä paljon kuin taideteoksiakin. Aluekoordinaattori Pirkko Sassi piti avauspuheen ja viulisti Minna Starkkila esitti talviaiheista musiikkia soittaen otteita Pähkinänsärkijästä. Palautteen näyttelystä saimme kirjoittaa pieneen lappuun ja ripustaa sen palautepuuhun, joka samalla toimi joulukuusena. Ja mikä hienointa, itse taitelijoita oli paikalla kertomassa omasta työstään ja kiinnostuksestaan luovaan toimintaan.

Talviaiheisten töiden ehdoton suosikkiteema oli Joulu!

Tämän Antti Jokilan piirtämän tonttuaiheisen työn myötä Killin Kehitysvammaisten Tuki ry:n hallitus toivottaa kaikille jäsenilleen Hyvää Joulua.

Oletko tullut ajatelleeksi, että juuri sinä, kehitysvammainen lapsesi ja koko perheesi voisitte harrastaa sirkustelua yhdessä?

Soveltava sirkus sopii aivan kaikille. Siitä tulee hyvä mieli, siinä voi oppia uusia taitoja  ja kehokin on saa mukavasti liikuntaa. Turun Stainerkoulun liikuntasalissa kokoontuu joka toinen lauantai pienten kehitysvammaisten lasten perheitä sirkuskerhoon. Kerho on osa Kehitysvammaisten Tukiliiton Perheily-toimintaa.

Aloitamme aina kerhon alkupiirillä ja virittäytymisleikillä. Leikki on suunniteltu niin, että jokainen kerholainen saa olla luomassa leikkiä. Siksi se on hauska ja yllätyksellinen. Alkulämmittelyn jälkeen siirrytään harjoittelemaan akrobatiaa. Kuulostaa vaikealle, mutta ei se sitä ole. Tänään harjoittelimme karhunkäyntiä ja kierimistä. Isommat lapset ja innokkaimmat vanhemmat harjoittelivat myös sivuttaiskuperkeikkaa ja rapukävelyä. Seuraavana vuorossa oli välineiden käsittely. Tänään saimme kokeilla ja ideoida, mitä voi tehdä huiveilla, hula-vanteilla ja poilla. Laurin suosikki oli värikkäät sifonkihuivit. Niitä oli mukava tuoda kasvojen eteen ja katsella maailmaa sinisenä, punaisen ja keltaisena. Musiikki tuo oman ulottuvuuden. Saa tanssia musiikin tahtiin huivin hulmutessa.

Vaikka oma ja perheen yhteinen tekeminen on se kerhon juttu, niin on myös kiva katsoa toisten perheiden sirkustelua. Kerhossa teimme pienoisesityksen, jossa olemme vuoroin esiintyjinä ja vuoroin yleisönä. Siinä koemme ja jaamme yhteistä sirkustelun iloa.

Loppurentoutus on merkki, että kerho alkaa olla lopuillaan. Se on myös toivottu hetki, jossa on lupa rentoutua ja nauttia siitä, mitä kivaa olemme saaneet tehdä.

Perhesirkuskerhon ovat järjestäneet Killin-, Kaarinan ja Turun Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry yhdessä. Kerhon toteuttaa SirkusUnioni ja ohjaajina toimivat Marianne ja Marjut. Tämän syksyn kerho huipentuu joulukuussa yhdessä toteutettavaan esitykseen, johon kutsumme kerholaisten läheisiä. Vuonna 2016 kerho jatkuu kerran kuussa. Mikäli olet kiinnostunut tulemaan mukaan sirkustelemaan, niin ota yhteyttä: Jaana Engblom, p. 044 0629 674.

Jaana Engblom

Lähdin perheeni kanssa, isä, äiti ja isosisko, Savonlinnaan isoisoäitiä moikkaamaan. Matkalla pysähdyimme syömään mun herkkuruokaa, ranskalaisia! Ranskalaisten saapuminen pöytään kuitenkin kesti ja kesti, enkä olisi halunnut siihen typerään syöttötuoliinkaan istumaan. Onneksi osaan päästellä todella korkeita kiljahduksia ja näin varmistin, että kaikki muutkin kuulivat mua kohdanneen vääryyden. Automatka sujui siihen asti hyvin, kun sain katsella Fröbeleitä. DVD-soittimesta loppui kuitenkin virta ja minulla paloi pinna. Onneksi unipupu oli mukana ja sain sitä nassuttaa loppumatkan, joka oli piiiiitkä!

Mamman luona oli yhtä siistiä kuin viimeksikin. Jostain syystä mamma tykkää pitää kirjahyllyn alahyllyt tyhjinä, kun minä saavun kylään. Myös kukat oli piilotettu tv:n taakse. Onneksi eteisen tasolla oli roinaa mitä sain vähän tutkia ja levitellä pitkin asuntoa. Mammaa vierastin aluksi, enkä halunnut, että hän katsoo mua tai puhuu mulle. En myöskään ymmärrä miksi ihmiset käyttävät silmälaseja. Enhän minäkään käytä, vaikka sain ne jo viime vuonna. Ihmiset näyttävät jotenkin oudoilta silmälasit päässä.

Päivät tykkäsin touhuta pihalla/sisällä, keinua ja vipeltää. Hieman vain ärsytti, kun äiti tai isä kulki kokoajan perässä ohjaamassa minne saa mennä, minne ei. Eihän mua tarvitse holhota koko aikaa, vaikka nopea olenkin. Tykkään vedestä, joten vessanpytty on yksi lempipaikoista. Valitettavasti lähes aina, kun olin menossa vessaan, juoksi äiti/isä perään hakemaan mut pois sieltä. Onneksi sentään pari kertaa ehdin vähän käydä käsiä pesemässä.

Yksi oudoimmista jutuista mamman luona oli se, että mun piti nukuttaa isä sekä päivä-, että yöunille. Aika pian hoksasin jutun juonen ja nappasin unipupun toiseen kainaloon ja isän toiseen. Hyvin onnistuin nukuttamisessa, isä on aika helppo tapaus.

Kaiken kaikkiaan hyvä juhannus, vaikka ei niin perinteinen. Juhannusherkutkin jätin muille, koska makkaraanhan minä korkeintaan kosken sen verran, että heitän sen pöydältä lattialle. Yök! Syököön muut perinteiset juhannusherkut. Saapa nähdä missä vietän juhannusta ensi vuonna.

Olli 2v10 kk                

Naantalin Aurinkosäätiön palvelutalossa asuu myös kehitysvammaisia. Tällä hetkellä asuntoja ei ole vapaana tässä palvelutalossa. Naantalissa on yli 20 kehitysvammaista jatka tarvitsevat  nyt tai lähivuosina uuden kodin jossa on henkilökunnan apua päivin öin.

Kehitysvammaisten Palvelusäätiö piti viimevuonna tilaisuuden jossa kertoi asumisyksiköstä. Tilaisuuteen viime vuoden elokuussa saapui noin  20 perhettä. Myöhemmin syksyllä  Kehitysvammaisten Palvelusäätiö teki "Elämän tilanteen kuvaus ja tulevaisuuden suunnittelu." kartoituksen. Selvityksen perusteella selviää asumisen- ja avun tarve uudessa kodissa eli  asumisyksikössä. Kenenkään ei ole pakko muuttaa jos ei halua ja pärjää nykyisessä kodissa.

Tähän Suovuoren kotiin eli asumisyksikköön tulee 15 asuntoa. Jokaisessa asunnossa asuu yksi asukas. Jokaisella on oma kylpyhuone ja tilaa n. 30 neliötä. Asunnot ovat yhdessä  kerroksessa ja muodostavat 3 viiden asunnon ryhmää. Hakulomakkeita on postitettu perheille tänä syksynä. Taloa aletaan rakentamaan tässä kuussa.Naantali kaupungin internet-sivuilla  on lisää tietoa rakennuksesta. Sivut löytyvät osoitteesta www.Naantali.fi Päätöksenteko/Esityslistat ja pöytäkirjat/Rakennuslautakunta.